Uusi hiljaisuuskulttuurin kartoitus: ”Virheen kertominen on anteliainta mitä voit tehdä”
29 syyskuuta 2026
Kun ongelmia ei nosteta esille työpaikalla, se johtuu harvoin yksittäisten työntekijöiden rohkeudesta tai tahdosta. Työympäristöviraston kolme tutkimusraporttia osoittavat, että organisaatio, johtajuus ja normit ovat ratkaisevia, jos hiljaisuus saa kiinni, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti työympäristöön.
Raportit antavat yhdessä kuvan siitä, mitä hiljaisuuskulttuuri on, miten se syntyy ja miten yleistä se on ruotsalaisessa työelämässä.
Yksi raporteista perustuu yli 7 000 työntekijän kysely- ja rekisteritietoihin, ja se on ensimmäinen laatuaan ruotsalaisessa työelämässä. Hiljaisuuskulttuurin esiintyvyys vaihtelee toimialojen ja ryhmien välillä. Nuoret (16-29-vuotiaat) hiljenevät huomattavasti enemmän kuin vanhin ryhmä (65-vuotiaat ja vanhemmat).
Toisessa raportissa verrataan Ruotsia 17 muuhun Euroopan maahan. Hiljaisuus on täällä yleisesti ottaen harvinaisempaa, mutta toistuu kaikissa maaryhmissä.
Vuorovaikutus ratkaisee
Tutkijat ehdottavat systemaattista tapaa ymmärtää hiljaisuuden kulttuuria: Kyse on työntekijöiden, esimiesten ja kollegoiden välisestä vuorovaikutuksesta sekä viestintää, johtamista ja työnjakoa ohjaavista rakenteista.
– Tämä on tuttua teollisuudesta. Läheltä piti -tilanteesta ei läheskään koskaan ilmoiteta välittämättä, vaan koska aikaa, selkeitä raportointireittejä ja menettelyjä tai uskoa läheltä piti -tilanteeseen puuttuu. Silloin meidän on tarkasteltava organisaatiota, ei yksilöä, sanoo Christel Benke, SSG:n turvallisuuskomitean process manager.
Jaa ehkäisevästi
Christel Benken mukaan hiljaisuuden vastapainona on systemaattinen jakaminen – oman organisaation sisällä, mutta myös yritysten ja toimialojen välillä.
– Mikään työpaikka ei ole yksin turvallinen. Yritys voi oppia läheltä piti -tilanteesta juuri sitä, mitä toisen on kuultava ennen onnettomuutta. Kertominen siitä, mikä meni pieleen, ja etenkin tehdyistä toimenpiteistä ja saaduista kokemuksista, on yksi anteliaimmista asioista, mitä alalle voi tehdä, hän sanoo.
Se on myös SSG:n komiteoiden ja verkostojen idea, jossa koko alan asiantuntijat kokoontuvat muuntamaan kokemukset yhteisiksi standardeiksi ja työtavoiksi.
– Komiteoissa ja verkostoissa istuvat ihmiset, joiden työnantajat kilpailevat markkinoilla, mutta eivät työympäristö ja turvallisuus kilpailuvälineenä. Siellä on lupa sanoa ”tämä ei toiminut meillä”. Tätä avoimuutta tarvitaan lisää työpaikkoja rakentamaan sisäisesti, Christel Benke sanoo.
