Missä mittakaavassa teollisuuden työturvallisuutta kannattaa oikeasti kehittää?

Globaalit ilmiöt vaikuttavat meihin kaikkiin – mutta niitä on vaikea hallita. Toisaalta taas puhtaasti maakohtaisissa siiloissa toimiminen ei vastaa nykyisen teollisuuden tarpeisiin, jossa ihmiset, projektit ja vastuut liikkuvat yli rajojen.
Jossain näiden ääripäiden välissä on mittakaava, joka on sekä vaikuttava että hallittavissa.

Oman kokemukseni perusteella tämä mittakaava löytyy usein pohjoismaisesta – ja osin eurooppalaisesta – yhteistyöstä. Siinä on riittävästi voimaa ja dynamiikkaa, mutta silti tekeminen pysyy käytännönläheisenä ja etenee järkevässä aikataulussa.

Teollisuuden työturvallisuuden näkökulmasta Pohjoismaat muodostavat erityisen luontevan kokonaisuuden. Työkulttuuri, turvallisuuskulttuuri ja lainsäädäntö ovat monilta osin riittävän samankaltaisia, jotta yhteisiä käytäntöjä voidaan rakentaa ja kehittää tehokkaasti. Paljon hyvää on jo tehty – mutta vielä on selvästi käyttämätöntä potentiaalia.

Hyvä esimerkki tästä on Suomessa keväällä 2024 julkaistu teollisuuden työturvallisuuskoulutuksia koskeva standardi PSK 6803. Siinä on selkeitä elementtejä, joita voisi hyödyntää laajemminkin kuin vain kansallisella tasolla.
Samalla Ruotsissa SSG on rakentanut mallin, jossa teollisuusyritykset ovat yhdessä määritelleet, miten työturvallisuuskompetensseja hallitaan yhteisellä tasolla. Tällainen lähestymistapa vähentää päällekkäistä työtä, tuo läpinäkyvyyttä ja ennen kaikkea parantaa turvallisuutta käytännössä.

Kun teollisuus toimii yhä enemmän rajat ylittävissä verkostoissa, nykyinen hajanaisuus alkaa näkyä tehottomuutena – ja pahimmillaan myös riskeinä. Samat työntekijät liikkuvat maasta toiseen, mutta käytännöt ja vaatimukset vaihtelevat. Tätä ei ole pakko hyväksyä lähtökohtana.

Siksi näen, että pohjoismaisella yhteistyöllä on nyt erityinen paikka. Se ei ole vain realistinen vaihtoehto – se on myös nopein tapa saavuttaa konkreettisia parannuksia. Meillä on jo valmiiksi paljon yhteistä, ja useita hyviä käytäntöjä, joita voisi skaalata laajemmin.

En väitä, etteikö globaalillekin näkökulmalle olisi paikkansa. Mutta jos tavoitteena on oikeasti edistää työturvallisuutta käytännössä, pohjoismainen taso tarjoaa poikkeuksellisen hyvän yhdistelmän vaikuttavuutta ja toteutettavuutta.

Kysymys kuuluukin: miksi emme hyödynnä tätä mahdollisuutta systemaattisemmin?